Hienon pianistin kosketus herkisti ja sytytti hurmion. Pianisti Heini Kärkkäinen ihastutti jo runsas viikko sitten Schumannin pianokonserton tulkkina Tampere Filharmonian kanssa. Nyt soolokonsertissaan konservatorion salissa hän teki, jos mahdollista vieläkin suuremman vaikutuksen. Tampereen ammattikorkeakoulu on saanut Kärkkäisestä yliopettajakseen kansainvälisen tason pianistin. Hän on aito taiteilijapersoona, jonka intohimoinen musisointi tuo mieleen toisen koskettimiston tulivuoren, Martha Argerichin. Kärkkäisen pianistisen ilmaisun ilmiömäinen laajuus kiteytyi Tshaikovskin Vuodenajoissa. Pianisti välitti upeasti niin sarjan laulavan melankolisuuden kuin juhlavan sointihurmionkin. Ääripäissä loistivat liikuttavan kaunis ja herkkä Syyslaulu ja villisti laukannut Metsästys. Toinen täysosuma oli Palmgrenin aforistinen sarja Sol och Skyar, jonka impressionistisissa hetkissä tuoksuivat luonnon vuosikierron kaikki maut. Herkullinen oli myös Esa-Pekka Salosen hyrrämäisesti pyörineen ja hauskan Yta 2- kappaleen tulkinta. Bach- soittajana Kärkkäinen ei ehkä ole aivan omimmillaan, sillä Partitan nro 2 esitys jäi vähän puserretuksi. Sen sijaan Brahmsin sovitus Bachin Chavonnesta kulki ylväästi ja kantavasti.

—Harri Hautala, Aamulehti 3.11.2010

Pianisti Heini Kärkkäinen ihastutti Schumannin pianokonserton syvällisenä ja kamarimusiikillisena tulkkina. Orkesterin säykkäästi tukemana Kärkkäinen tavoitti aidosti musiikin intiimin laulavuuden ja romanttiset sielunmaisemat. Hänen soitossaan oli myös mukavasti dramaattista terää, eikä jännite kadonnut edes finaalin kahdeksasosanuottien katkeamattomana soljuvassa virrassa.

—Harri Hautala, Aamulehti, lokakuu 2010

Heini Kärkkäinen on myötäelävä tulkitsija. Palmgrenin sarjaan hän rakensi kimmoisia karaktäärejä, jotka loivat mielikuvan esityshetkessä tapahtuvasta löytämisen ilosta ja keksinnästä. Kärkkäisen rohkea pedaalinkäyttö synnyttää kerroksellisia sävyjä.

—Markus Luukkonen, Etelä-Suomen Sanomat, huhtikuu 2010

Camille Saint-Saënsin Pianokonsertto nro 2 g-molli op.22 soi Heini Kärkkäisen tulkitsemana energisen taiturillisena. Kärkkäinen osoitti jälleen kerran olevansa varmaotteinen solisti, jolta ei tulkintakykyä ja tekniikkaa puutu. Muutamissa hetkissä orkesteri ei aivan hengittänyt Kärkkäisen kanssa samassa tahdissa, mutta kokonaisuus muotoutui silti sangen nautittavaksi. Teos eteni luontevan sulavalinjaisesti, soi hyväntuulisen elävänä, ja toi esiin solistin virtuoosiset piirteet mainiolla tavalla. (Kuopion kaupunginorkesteri, Nicholas Smith)

—Jussi Mattila, Savon Sanomat, lokakuu 2009

Heini Kärkkäinen vakuutti ensitahdeista lähtien W.A.Mozartin Pianokonsertossa A-duuri (KV 414). Hän saavutti isolla Steinwaylla siron, kuulaan ja ponnekkaan soinnin. Agogiikkaa hän käytti taitavasti siten, että ryhti ja syke säilyi, mutta silti syntyi vahva vaikutelma tunteellisuudesta. Kadensseissa, joita esityksessä oli lukuisia, vuoropuhelu orkesterin ja pianistin välillä oli elävää ja inspiroitunutta. (Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, Juha Kangas)

—Jouko Kantola, Kaleva, huhtikuu 2008

Kärkkäinen sähköisti Rahmaninovin Heini Kärkkäisen soitto on jännittävää, yhtä aikaa sekä herkkää että energistä. Rahmaninovin Pianokonsertto nro 1 syttyi temperamentikkaasti, ja kautta linjan teoksessa oli voimakas henkilökohtainen panos ja näkemys. Tuntuu, että juuri näin nuoren Rahmaninovin konserttoa tulee lähestyä: rohkealla myötäelämisellä, teknisesti varmalla, mutta heittäytyvällä otteella. (Kuopion Kaupunginorkesteri, Daniel Raiskin)

—Jussi Mattila, Savon Sanomat, tammikuu 2008

Heini Kärkkäinen sets off into the lighthearted and winning Wedding-Cake Caprice with glittering insouciance. The Allegro appassionato combines virtuoso brilliance with a galant elegance characteristic of the composer. Indeed, the partnership between soloists and orchestra is remarkably symbiotic.

—Ivan March, Gramophone, April 2007

The other items on the BIS disc are all lightweight, and Kantorow and Heini Kärkkäinen despatch these with apparently effortless bravura. A special mention goes to Kärkkäinen for her fairy-like envoi to the Wedding Cake Caprice, even if the rather resonant acoustic militates slightly against her staccato playing at the start and inclines her middle register towards plumminess. It is kinder to the legato and bravura qualities of the Allegro appassionato, with its echoes of Chopin’sThird Scherzo in the same key. The recording is spacious with soloists well forward.

—Roger Nichols BBC Music Magazine, March 2007

…Heini Kärkkäinen on pianistina kärppämäisen sähäkkä, armoton musiikin saalistaja…

—Aija Haapalainen, Turun Sanomat, elokuu 2006

Energinen taituri
Illan pianosolistin Heini Kärkkäisen taiteilijapersoonassa temperamentikas ja energinen taituri yhdistyy herkkään ja henkevään runoilijaan ihanteellisesti. Kerrassaan hurmaavasti hän soitti Sergei Rahmaninovin suurenmoiset Paganini-muunnelmat. Näkemyksellinen ja varmaotteinen tulkinta oli eittämättä kansainvälistä tasoa. Miten taitavasti Kärkkäinen tavoittikaan teemaan ja sen 24 muunnelmaan ilmettä ja luonnetta. Kun vielä Solyom ja orkesteri musisoivat hänen kanssaan täydessä yhteisymmärryksessä, oli tuloksena täysosuma. (Sinfonia Lahti, Stefan Solyom)

Arto Sakari Korpinen, Etelä-Suomen Sanomat, syyskuu 2003

I loved the way soloist Kärkkäinen communicates a restrained passion through this attractive and tender score.

Michael Cooksonin CD-arvostelu: Saint-Saëns: Violin Concerto No. 3 / Caprice andalous

Skrjabinin mystisyys, ekstaattisuus ja omaperäinen uusia näköaloja avaava harmoninen ajattelu pääsivät hyvin esille Heini Kärkkäisen tulkinnassa. Pianistin temperamentti tuntui istuvan musiikin tyyliin kuin hansikas käteen.

—Matti Lehtonen, Turun Sanomat, elokuu 2003

…ja jo aivan alusta asti huomio kiinnittyi Heini Kärkkäisen energiseen ja värikkääseen pianismiin…

—Hannu Hirvelä, Kaleva, lokakuu 2001

Heini Kärkkäisen tyynen, pohjoismaalaisen pinnan alla kytee sammumaton “vulcanus musicus”. Kamarimusiikissa se tempaisee vastustamattomasti muut mukaansa. Näin kävi Torleif Thedéenillekin Griegin a-mollisonaatin parissa. Duo järjesti kuulijoille räjähtävän elämyksen vailla vertaa. Säveltäjän auttamattomat maneerit saivat aivan uuden ja tuoreen kuittauksen. A-mollipianokonserton häiritsevä varjo hukkui räjähtävään ja loisteliaaseen tulkintaan.

—Raimo Kytöhonka, Pohjalainen, heinäkuu 2000

Personligen upplevde jag ändå Ravel’s G-durkonsert som kvällens höjdpunkt och en stark bidragande orsak härtill var Ravelexperten Heini Kärkkäinens sagolik briljanta och känsliga musicerande. Sällan har jag hört första satsen förlänas en så utpräglat profilerad spänning mellan de lyriska och de snabba partierna, sällan har den undersköna långsamma satsen framstått som så gripande i all sin enkelhet och sällan har finalprestot virvlat med en sådan uppsluppen frenesi mot det hägrande målet. (Avanti, Esa-Pekka Salonen)

—Mats Liljeroos, Hufvudstadspladet